Ääneen lukeminen antaa sanoja, läheisyyttä ja rauhallisen hetken päivään, joka on muuten täynnä. Sen tietävät useimmat. Vaikeinta on saada lukuhetki toteutumaan, kun päivällinen venyi, joku kieltäytyy pesemästä hampaitaan ja sinä itse olet nukahtamassa jo toisella sivulla. Tässä kerromme, mitä tutkimus sanoo, miltä lukeminen voi näyttää eri ikävaiheissa ja miten sille löytyy arjesta pysyvä paikka.
Sanoja, joita ei kuulla ruokapöydässä
Kirjoissa on erilainen kieli kuin arjessa. Eteisessä sanomme ”laita kengät jalkaan” ja ruokapöydässä ”haluatko lisää maitoa”. Sadussa joku hiipii usvaisen metsän halki, lohikäärme huokaa raskaasti ja ovi narahtaa saranoillaan. Kun luet ääneen, lapsi kohtaa sanoja, joita muuten kuulee harvoin, ja vieläpä sellaisessa yhteydessä, että niiden merkitys aukeaa hänelle.
Ohio State Universityn tutkijat laskivat vuonna 2019, kuinka paljosta on kyse. Lapsi, jolle luetaan viisi kuvakirjaa päivässä, on viiden vuoden ikään mennessä kuullut noin 1,4 miljoonaa sanaa enemmän kuin lapsi, jolle ei lueta koskaan. Viisi kirjaa päivässä on paljon, mutta yksikin kirja päivässä tekee vuodessa monta tuhatta sanaa.
Ja sitten on se, mitä ei voi laskea. Kirjan avulla voi puhua asioista, joita on vaikea ottaa puheeksi suoraan, kuten pelosta, kateudesta tai siitä, millaista on olla uusi, koska tunteet kuuluvat kirjan hahmolle eivätkä lapselle. Ja se on hetki, jolloin aikuinen istuu paikallaan, lähellä, eikä vilkuile puhelintaan. Monelle lapselle juuri se on se osa, joka jää mieleen.
0–2-vuotiaat: ääni, riimit ja osoittelu
Aivan pienimmät kuuntelevat enemmän ääntä kuin juonta. Riimit, toisto ja äänet kuten ”hau” ja ”mur” vangitsevat heidät, ja saman kirjan voi lukea kaksikymmentä kertaa. Pahvikirjat kestävät pureskelua.
Ei haittaa, vaikka ette koskaan lukisi tekstiä alusta loppuun. Osoita kuvia, kerro mitä näet ja odota lapsen ääntelyä. Hetki saa hyvin loppua siihen, kun lapsi konttaa pois. Lorut ja laulut lasketaan myös; ne ovat ääneen lukemista ilman kirjaa ja kulkevat mukana hoitopöydälle asti. Lisää tarinoista pienimmille löydät kohdasta 0–2 vuotta.
3–5-vuotiaat: kysymykset tulevat
Miksi hän tekee noin? Mitä olisi tapahtunut, jos hän ei olisi avannut ovea? Anna kysymysten tulla, vaikka viiden sivun lukemiseen menisi vartti. Keskustelu kirjasta on yhtä lailla lukemista kuin itse teksti.
Tässä iässä sama kirja luetaan myös joka ilta kolmen viikon ajan, ja sinua korjataan, jos hyppäät sanan yli, koska on jo myöhä. Se on väsyttävää. Se on myös merkki siitä, että tarinasta on tullut lapsen oma. Lue lisää kirjoista 3–5-vuotiaille.
6–9-vuotiaat: kirja monessa osassa
Nyt voitte lukea pidemmän kirjan monena iltana, luku kerrallaan. Lopettaminen kesken jännittävän kohdan ja jatkaminen huomenna on yksi parhaista tavoista saada lapsi sänkyyn ajoissa.
Koulun aloittaneet lapset lukevat usein helpompia kirjoja itsekseen ja pitävät niitä vähän tylsinä. Ääneen lukeminen voi tarjota tarinoita, jotka ovat vielä liian vaikeita lukea itse mutta eivät liian vaikeita ymmärtää, ja pitää lukuhalua yllä sillä aikaa, kun oma lukeminen etenee hitaasti. Tarinoissa 6–9-vuotiaille on enemmän dialogia ja jokin haaste, joka pitää selättää.
10-vuotiaat ja vanhemmat: jatka silti
Moni lopettaa ääneen lukemisen, kun lapsi osaa lukea itse, mutta lopettamiseen ei ole mitään syytä niin kauan kuin te molemmat nautitte siitä. Vuorotelkaa: sinä luet yhden luvun, lapsi seuraavan. Tai lukekaa sama kirja kumpikin tahoillanne ja jutelkaa siitä päivällisellä, kuin kahden hengen lukupiirissä. Äänikirjat automatkoilla lasketaan myös. Kirjoissa 10-vuotiaille ja vanhemmille on pidempiä jaksoja ja enemmän jännitystä.
Näin se onnistuu
Ääneen lukemisesta ei yleensä tee tapaa tahdonvoima. Sen tekee kiinteä paikka päivässä. Monelle se on hampaidenpesun jälkeen, sängyssä lamppu päällä. Toisille se on aamiaispöydässä tai bussissa. Valitse aika, joka pitää myös väsyneenä marraskuun tiistaina.
Mieluummin kymmenen minuuttia useimpina iltoina kuin tunti sunnuntaisin. Pidä kirjat siellä, missä istutte, eikä toisen huoneen kirjahyllyssä. Anna joskus jonkun muun lukea, vaikkapa mummon tai isosisaruksen, niin lapsi kuulee toisenlaisen äänen. Ja jos yksi ilta jää väliin, ei se haittaa. Jatkatte huomenna. Monelle iltasatu on luonteva alku.
Vie puhelin toiseen huoneeseen. Ei siksi, että kenenkään pitäisi hävetä, vaan koska yöpöydällä syttyvä näyttö vetää katseen puoleensa, ja lapsi huomaa sen.
Anna lapsen valita, myös seitsemännen kerran
Kirjasto on helpoin paikka aloittaa. Sieltä voitte lainata monta kirjaa kerralla ja palauttaa ne, jotka eivät maistuneet, ja lastenosaston kirjastonhoitajat antavat mielellään vinkkejä.
Anna lapsen valita, vaikka valinta osuisi kaivinkonekirjaan seitsemättä kertaa peräkkäin. Itse valinnut lapsi kuuntelee eri tavalla. Lue välillä myös jotain, mistä itse pidät; ilosi tarinasta kuuluu äänessä. Tietokirjat eläimistä, avaruudesta tai ihmiskehosta ovat nekin ääneen lukemista.
Tarinat, joista lapsi tunnistaa itsensä, oman korttelinsa, koiransa tai sisaruksensa, herättävät yleensä tavallista enemmän kysymyksiä. Siitä on jopa tutkimus: brittiläiset päiväkoti-ikäiset lapset muistivat uudet sanat paremmin, kun sanat olivat kirjassa, jossa lapsi itse oli mukana. Tutkimus oli pieni, vain kahdeksantoista lasta, joten sitä ei pidä paisutella. Se osoittaa kuitenkin samaan suuntaan kuin kaikki ne kysymykset.
Jos kirja käsittelee jotain herkkää, kuten muuttoa tai lemmikin kuolemaa, lue se ensin itse. Silloin tiedät, mitä on tulossa, ja voit valita illan, jolloin on aikaa jutella.
Monta kieltä sängyn reunalla
Jos kotonanne puhutaan useampaa kieltä, voitte lukea ääneen niillä kaikilla. Lue sillä kielellä, joka tuntuu sinusta itsestäsi kotoisimmalta. Sujuva teksti herää eloon, kun taas teksti, jonka kanssa kamppailet, jää helposti jäykäksi, ja lapsi kuulee kielen sellaisena kuin se kuulostaa, kun joku pitää siitä.
Jotkut perheet jakavat lukemisen niin, että yksi aikuinen lukee yhdellä kielellä ja toinen toisella. Toiset kertovat vapaasti omalla kielellään suomenkielisen kirjan kuvien pohjalta. Monissa kirjastoissa on kirjoja monilla eri kielillä.
Kun lapsi alkaa lukea itse
Itse lukeminen vie alussa voimia, ja kirjat, joista lapsi selviää omin päin, ovat usein yksinkertaisempia kuin tarinat, joita hän haluaa kuulla. Jatka ääneen lukemista sen rinnalla. Anna lapsen joskus lukea sinulle korjaamatta jokaista sanaa, tai lukekaa vuorotellen joka toinen sivu.
Lapsi, joka osaa lukea mutta haluaa silti, että hänelle luetaan, ei ole taantunut. Hän haluaa sen, mitä ääneen lukeminen antaa: läheisyyden, äänen ja tarinat, jotka ovat vähän suurempia kuin mihin oma lukutaito vielä yltää.
Haluatko nähdä valmiin kirjan ennen kuin päätät? Selaa esimerkkikirjojamme.
